Perjantai-illan ratoksi Lappeenrannan kaupunginorkesterin "Chamber" sarjassa tarjoiltiin romantiikan vellovia tunnevyöryjä. Vierailijoina olivat pianisti Risto Lauriala ja sellisti Sergei Slovachevsky. Mendelssohnin Trion nro 1 täydensi Esa Ahokainen viulullaan ja Brahmsin 'Zingarese' Pianokvartetossa olivat mukana Jukka Untamala viuluineen, sekä Markus Sarantola alttoviulunsa kera.
Lappeenranta-salin omituinen akustiikka korostuu kamarimusiikissa. Trion alussa meni pitkän aikaa ihmetellessä mitä korvat oikein kuulevat. Sali ei tue soittajia, ääni on kaukainen ja tunkkainen. Ja kaiken kruunaa ilmastointi, joka äänekkyydellään imee loputkin mehut äänestä. Tulee jotenkin nolo tunne kun toisinaan hiljaisissa kohdissa ääni tuntuu häviävän saliin. Tai pianon loppusointu ei jää soimaan, vaan vaipuu nopeasti ja häviää ilmastoinnin suhinaan. Toisaalta pitää ihmetellä miten äkkiä korva oppii kompensoimaan kehnon akustiikan ja muuttaa balanssia parempaan päin.
Ennakkoon odotin konsertilta varsin paljon. Pidän varsinkin Brahmsin kamarimusiikista, mutta Mendelssohnin pianotrio on myös mukaansatempaava sävellys. Kumpikaan illan teos ei kohonnut aivan täyteen loistoonsa. Olisin mielelläni kuullut enemmän heittäytymistä musiikin vietäväksi, rohkeampaa otetta. Laurialaa olen kuullut useampaan otteeseen ja pidän hänen soitostaan paljon. Hänellä on taitoa ja uskallusta sukeltaa musiikkiin. Slovachecsky kuulosti hienolta sellistiltä. He eivät tainneet saada houkuteltua kanssasoittajiaan täysin mukaansa. En epäile yhtään Ahokaisen, Untamala ja Sarantolan muusikonkykyjä, mutta hieman jäi kokonaisuudesta pidättelyn maku. Hanat auki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti