Sääli että näihin Paavali Jumppasen Savonlinnan konsertteihin tulee herättyä liian myöhään. Beethoven sarjaan havahduin vasta viimeiseen konserttiin. Ja nyt Mozart sarjassa tämä oli jo kolmas konsertti. Paavali voisi pitää puuhistaan vähän kovempaa meteliä etukäteen.
Jumppasen soitto on ollut mieleistä jo pitkään. Beethoven sarjan päätös vuonna 2008 oli mahtava ja Kuhmossa olen kuullut Paavalin soittoa parina kesänä. Työn alla on Beethovenin sonaattien kokonaislevytys, mielenkiinnolla odotellaan sitä. Paavali on pianisteja, jotka pystyvät kätkemään sen tosiasian, että piano on lyömäsoitin.
Tänään Savonlinnasalissa konsertin ohjelmassa olivat Mozartin sonaatit 8, 10, 12, 14 ja c-molli fantasia. Ensimmäisessä osassa olivat duurisonaatit 10, 12 ja 8 (joissain lähteissä tuo 8. D-duuri sonaatti on myös numeroitu 9...?) Väliajan jälkeen molliosasto: fantasia ja 14. sonaatti putkeen soitettuina. Konsertti oli komeaa kuultavaa. Nopeat osat olivat juuri niin vaivattoman ja luontevan kuuloisia kuin Mozart parhaimmillaan on. Hitaissa osissa Jumppanen tuntui löytävän Mozartin kätkettyä syvällisyyttä ja loppupuolen fantasia/sonaatti-kokonaisuus oli uljas.
Suhteeni Mozartin musiikkiin on vaihteleva, tuotannossa tuntuu olevan paljon myös teflon-pintaista musiikkia. Myöhäiset oopperat, eritoten Da Ponte trio, ovat helmiä. Jumppanen sai kaivettua Mozartista esiin kaiken sen mistä pidän ja varmaan hieman enemmänkin. Viimeinen Mozart sarjan osa on Savonlinnassa 31.3. Sääli että samana iltana on Saimaa Sinfonietan konsertti, inhottava valinta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti