Konsertti oli todella positiivinen yllätys. Vierailevana pianistina molemmissa teoksissa soitti Henri Sigfridsson. Mozartin kvartetissa hänen kanssaan musisoivat Esa Ahokainen, Vuokko Juutilainen ja Eeva-Maria Pykäläinen. Jos Mozartin suhteen jotain jäi kaipaamaan, niin ehkä kokonaissointi olisi voinut olla hieman keveämpi. Mutta hyvältä se kuulosti. Tällä kertaa olin toisella rivillä, eikä salin tunkkainen sointi päässyt haittaamaan. Paikalla on merkitystä Lappeenranta-salissa.
Schubertin trio on tuttu ja hieno teos. Hitaan osan teemaa on kuullut useassakin elokuvassa. Nyt Sigfrissonin kumppaneina olivat Minna Pensola ja Tibor Bogányi. Konsertin aikana kävi mielessä kuinka paljon nämä "väliaikaiset" kokoonpanot harjoittelevat. Kaikki soittajathan ovat ammattilaisia, joten soittotaito ei ole ongelma. Pohdintaa ei aiheuttanut se, että soitto olisi kuulostanut huonolta, vaan päinvastoin hyvältä. Täytyy ihailla miten homma toimii ammattilaisten kanssa. Kyllähän 30 vuotta keskenään soittaneen jousikvarteton soinnista toki kuulee vuosien yhteissoiton, ja kun sellaiselle kokoonpanolle sattuu vielä hyvä konsertti niin oksat pois. Ehkäpä eilisessä konsertissa joissakin kohden huomasi, että joitakin asioita ei oltu sovittu ja niistä seurasi pieniä hämmennyksen hetkiä. Toisaalta nuo tuovat tulkinnan raikkautta ja yllätyksellisyyttä, joka ei sekään ole huono asia. Jos vuosikausia yhdessä soittanut kokoonpano soittaa konsertin autopilotilla läpi, niin puhtaan suorituksen sivusta ei kuulijan korvaan välttämättä paljon jää. Mieluummin rouheutta ja elämän makua.
Hieno aloitus kamarimusiikkikonserteille. Kiitos lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti