Kansallisoopperan syksyn toinen uusi produktio sai ensi-iltansa eilen. Erich Wolfgang Korngoldin oopperaa Die Tote Stadt ei ole aikaisemmin Suomessa nähty. Vuonna 1920 kahdessa kaupungissa yhtä aikaa kantaesitetty teos on Korngoldin suosituin ooppera. Kansallisoopperaan sen ohjasi Tanskan Kuninkaallisen oopperan taiteellinen johtaja Kasper Holten. Ensi-illassa kapellimestarina oli Mikko Franck ja vaikeissa päärooleissa Klaus Florian Voigt ja Camilla Nylund.
Kansallisooppera on saanut repertuaarinsa helmen. Ohjaus on onnistunut, lavasteet ja valaistus hieno ja ainakin ensi-illan laulajakaarti oli mahtava. Onnettoman nimimuistin omaavana ei minulle Klaus Florian Vogtin nimi heti muistunut mieleen, mutta kun herra astui lavalle, muistin että hän lauloi Nagano-Lehnhoffin Lohengrin Blu-Ray levyllä joka on suosikki Lohengrin-levyjäni. Camilla Nylund palasi Kansallisoopperan lavalle pitkän tauon jälkeen ja teki vakuuttavan suorituksen Marietan roolissa. Muutamissa kohdissa olisin kaivannut hieman voimakkaampaa ääntä, mutta kokonaisuutena hieno roolisuoritus. Molemman pääosan esittäjät ovat hyviä näyttelijöitä ja täyttävät vaikeiden roolien vaatimukset mainiosti. Muiden roolien esittäjistä vakuutti varsinkin Markus Eiche.
Ohjauksen erikoisuus oli Paulin kuolleen vaimon Marien oleminen lavalla äänettömässä roolissa koko oopperan ajan. Näin yleisö näki tapahtumat koko ajan tavallaan Paulin silmin, kun hänen mielessään Marie ei ollut vielä kuollut. Lavastuksen oli suunnitellut Es Devlin. Koko ooppera tapahtui periaatteessa yhdessä huoneessa, joka Paulin unessa avautui paljastaen kaupungin näkymän lintuperspektiivistä näyttämön takaosassa. Vaikuttava näky, jota avusti Wolfgang Goebbelin upea valaistus. Devlin on ilmoitettu lavastajaksi 2012 Tanskan Kuninkaalliseen oopperaan Parsifalin lavastajaksi, taitaapa tulla asiaa Kööpenhaminaan.
Mutta ei kaikki sentään ollut pelkkää hyvää. Ensimmäisen näytöksen lopussa ja toisen näytöksen alussa Marietta laulaa Paulin pään sisällä Marien äänellä. Tämä oli ratkaistu tällä kertaa siten, että Marien esittäjä on lavalla ja Marietan ääni lauletaan kulisseista(?) käyttäen hyväksi sähköistä äänentoistoa. Ymmärrän ratkaisun dramatiikan kannalta täysin, mutta valitettavasti sähköinen äänentoisto vie ääneltä luonnolliset sävyt. Varsinkin ensimmäisen näytöksen lopussa on Marietan laulettavana kaunista korkeaa tessituuraa ja petyin pahasti Nylundin ääneen kaiuttimien läpi. Itse laulussa ei ollut mitään vikaa, sen sävy ei vain toistunut hyvin puritaanikorviini.
Kävin muutama viikko sitten Leipzigissä katsomassa Nürnbergin Mestarilaulajat ja korvissa soi vielä Gewandhaus-orkesterin elävä ja juureva jousisointi. Kansallisoopperan orkesteri ei vielä aivan samaan yllä, vaikka hyvältä sekin kuullostaa. Nyt on jälleen hyvä hetki lähteä käymään Kansallisoopperassa.
Suhteellisen tuoreena oopperaharrastajana täytyy sanoa, että Die Tote Stadt on tällä hetkellä lempiopperani ja toteutus Kansallisoopperassa oli aivan mahtava. Kävin katsomassa teoksen kaksi kertaa ja kokonaisuus vain parani toisella kerralla + Camilla lauloi upeammin kuin ensi-illassa.
VastaaPoista