Konserttihovissa esiintyivät Mika Suihkonen (viola da gamba) ja Johannes Vesterinen (urut ja cembalo). Ohjelmisto koostui pelkästään Johann Sebastian Bachin musiikista.
Täytyy heti aluksi tunnustaa etten ole suuri viola da gamban ystävä. Olen kuullut sitä barokkiorkesterien basso continuo osastolla, johon se sopii mainiosti. Nyt kuulin sitä ensi kertaa solistisessa roolissa ja hieman petyin. Sen ääni ei ole kovin paksu, eikä tahdo nousta laulavaksi. Cembalon ystäväksi se sopii paremmin kuin urkujen. Ymmärrän hyvin miksi sello syrjäytti viola da gamban. Viola da gambaa vaivaa sama ongelma kuin kitaraakin, sen ääni ei ole tarpeeksi kova ja kuuluva erottuakseen voimakkaammasta taustasta. Kitaran, joka on muuten sukulaissoitin viola da gamballe, onni on sen käyttökelpoisuus pienemmissä tiloissa soolosoittimena.
Bachin musiikki on minulle tärkeää. Siinä on muodon ja rakenteen järkkymätöntä voimaa, joka muodostaa arkkitehtonisia muodostelmia. Menköön metafysiikan puolelle, mutta välillä Bachin musiikkia kuunnellessani tunnen olevani tiukasti yhteydessä universumiin tavalla, joka tuntuu lähestulkoon fyysisesti kantavana voimana. Jos uskoisin jumalaan tai jumaluuteen, voisin kuvitella Bachin musiikin olevan varsin lähellä sitä.
Bachin musiikin hieno ominaisuus on myös sen luonteva taipuminen eri soittimille ja tulkintatyyleille. Varmaankin jokaisella on hieman erilainen mielipide siitä, kuinka Bachin musiikkia pitäisi soittaa. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa. Ymmärrän toki halun tavoitella sävellysaikakauden tyyliä, mutta Bach kestää käytännössä lähes mitä tahansa.
Minuun vetoaa parhaiten kaksi eri lähestymistapaa. Ensimmäistä voisin kutsua kliiniseksi lähetysmistavaksi, jossa rubato on kitketty minimiin ja muutenkin tulkintaa voisi kutsua puristiseksi. Tällöin Bachin musiikin arkkitehtuuri näyttäytyy puhtaimmillaan, lähestyen absoluuttisen musiikin käsitettä, mitä sillä sitten halutaankaan tarkoittaa. Toinen lähestymistapa on sitten esiintyjäkeskeisempi, tällöin esiintyjällä on oltava vahva päättäväinen ote. Bachin musiikin päällä ei vain voi ratsastaa, sitä pitää ohjata. Jos esiintyjällä ei ole tätä vahvaa otetta, lopputulos jää jotenkin vajaaksi. Tällöin olisi syytä lähestyä Bachia tuon kliinisen polun kautta.
Eilisessä konserttihovin konsertissa lopputulos jäi nyt mielestäni hieman vajaaksi. Musiikkia tulkittiin, mutta ei ehkä tarpeeksi suurella antaumuksella. Kummassakaan solistissa ei vikaa ollut, vene ei vain tällä kertaa lähtenyt plaaniin.
Erityisesti Johannes Vesteriselle paikkakunnan omana mestarina suuri kunnia. Ihanaa että Imatralla on tällainen musiikin moniosaaja!! Fanitusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti