Baletti: Hamlet - Kansallisooppera 2026-10-2
 |
| © 2026 Roosa Oksaharju |
Kansallisbaletin uutukainen on koreografi Leo Mujićin tulkinta Shakespearen Hamletista. Musiikkina Mujić käyttää katkelmia Tšaikovskin ja Saint-Saënsin tuotannoista.
Etukäteen Hamlet tuntui haastavalta valinnalta käännettäväksi liikekielelle. Toisaalta Shakespearen tarinat tuntuvat kääntyvän formaattiin kuin formaattiin. Verdin Shakespeare oopperat ovat mestariteoksia ja baletteinakin olen nähnyt Kesäyön unelman ja Romeon ja Julian parina eri koreografianakin (Cranko / Horečná).
Mujić on kyllä onnistunut tarinan kerronnassa erinomaisesti. Kokemustani helpotti tosin se, että keväällä palauttelin näytelmän tapahtumat mieleen palaamalla Matti Rossin ansiokkaaseen käännökseen. Pientä hämmennystä aiheutti aluksi Horation sukupuoli, mutta asialla ei ole sen ihmeempää merkitystä. Hämmentävän hyvin tarinan juonenkäänteet kääntyvät sanattomaan esitykseen. Hamletin sisäistä keskustelua ja ristiriitaa maalailee aina välillä ryhmä kasvottomia tanssijoita. Erityisen hieno kohtaus on Ofelian itsemurha aaltoihin vaipumalla.
Mujićin tarjoama liikekieli elää ja keskittyy tarinan ja tunteiden välittämiseen. Tanssijoiden taitojen tai liikkeiden vaikeuksien korostaminen ei tunnu olevan olennaista. Tämä on omiin silmiini positiivinen seikka, ryhmätyö on Hamletissa valttia. Näyttävää ja hienoa tanssia.
 |
| © 2026 Roosa Oksaharju |
Musiikkivalinnat olivat myös onnistuneita, Tšaikovskin ja Saint-Saënsin baleteista ei musiikkia käytetty, mikä olisikin tuntunut hieman oudolta. Ensi-illassa kansallisoopperan orkesteria johti Anna-Maria Helsing ja orkesteri kuullosti erinomaiselta.
Tanssijoista en osaa nostaa ketään erikseen esille. Nimiroolissa Giulio Diligente oli vakuuttava ja koko roolitus oli mainio.
 |
| © 2026 Roosa Oksaharju |
Jotain ihmeellistä Shakespearen tuotannossa tuntuu olevan. Tarinat toimivat ajasta, paikasta ja formaatista riippumatta. Hamlet jätti vahvan positiivisen muiston. Lämmin suositus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti