 |
| Henryk Wieniawski |
Tunnustanpa jälleen kerran etten ole Kreislerin musiikin suuri ystävä. Ne ovat hieman turhan hattaraa minulle. Makea rysähtää päälle ja hetken hurman jälkeen sitä jää ihmettelemään mitä oikein tuli nautittua. Alt-Wiener Tanzweisen, eli Liebesfreud, Liebesleid ja Schön Rosmarin, kuultiin poikkeuksellisesti kokonaan. Lisäksi Kreislerilta kuultiin Preludi ja Allegro Pugnamin tyyliin, mikä antoi kenties eniten purtavaa Kreisler osastolta. Mutta eipä Kravchenkoa voi moittia minun Kreisler ongelmastani, kyllä maestro osasi puristaa niistä ne tehot joihin niiden suosiokin taitaa perustua.
Konsertti alkoi Beethovenin F-duuri Romanssilla. Se kuulosti kovin kuivakalta korviini, mutta olisiko siihen jäänyt hiukan lämmittelyn leima. Massenet'n Meditation ja Sain-Saënsin Havanaise sekä Johdanto ja Rondo Capriccioso täyttivät ranskalaisen musiikin suursuokkiosaston. Kyllä Kravchenkon varmuus ja selkeys ovat aika huikeaa tasoa. Toisaalta ripaus rajojen rikkomista antaisi äänelle vielä enemmän puhuttelevuutta.
Illan kohokohtia olivat konsertin ensimmäisen puoliskon päättävät kaksi Henryk Wieniawskin sävellystä: Legenda ja Polonaise brillante D-duuri. Jotenkin olin aistivinani etä Wieniawski saattaisi olla Kravchenkon suosikkisäveltäjiä. Kravchenkon ja Weitzin tulkinnat upposivat minuun täysillä. Kyllä voi viulu soida komeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti