Oceanides hurmasi Konsettihovissa

Konsertti: Konserttihovi 2014-03-16

Tänään merellisiä kuvia tarjoili Imatran Konserttihovissa Oceanides. Oceanides, eli Aallottaret, on kotimainen harppukvintetto jonka historia ulottuu vuoteen 2006. Tämänpäiväinen kokoonpano poikkeaa hieman heidän Facebook-sivunsa infosta, mutta en tiedä vaihteleeko kokoonpano kenties tarpeen mukaan. Tänään mukana olivat harpisti Lily-Marlene Puusepp, huilisti Katri Mattila, sellisti Seeli Toivio, viulisti  Linda Hedlund ja alttoviulisti Jussi Aalto.

Puusepp, Toivio ja Hedlund olivat minulle tuttuja jo ennakolta ja Mattila ja Aalto täydensivät uusina tuttavuuksina kokoonpanon kvintetoksi. Kamarimusiikissa erilaisia kokoonpanoja riittää lähes loputtomasti ja harppukvintetto on minulle uusi kokemus.

Konsertti alkoi Gabriel Faurén Impromptulla sooloharpulle. Puusepp on aina ilahduttanut musikaalisella soitollaan, eikä hän pettänyt tälläkään kertaa. (Pahoittelen monitulkintaista termiä "musikaalinen soitto"; jos ja kun törmäät termiin näissä kirjoituksissani, niin se tarkoittaa sitä että soittaja fraseeraa, ilmaisee musiikin kaaret ja hengitysrytmin minun korvaani miellyttävällä tavalla. Eli lyhyesti: tykkään.)

Kokoonpano kasvoi duoksi Mattilan tullessa lavalle Michio Miyagin Haru No Umi kappaletta varten. Miyagi oli illan ensimmäinen uusi säveltäjätuttavuus. Alkuperäinen sävellys on tehty huilun ja harpun japanilaisille versioille, kotolle ja shakuhachille. Hienosti pentatoninen sävelmaisema taipui länsimaisillakin versiolla. Huilun ja harpun soinnit sopivat muutenkin hienosti yhteen.

Ennen väliaikaa kokoonpano kasvoi täydeksi kvintetoksi ja saimme tutustua Gustav Holstin Hyms from the Rig Veda teokseen. En tuntenut teosta etukäteen, enkä edes tiennyt alkuperäistä kokoonpanoa. Heti väliajalla ihmettelin hieman sovitusta, joka tuntui varsin harppuvetoiselta ja muut soittimet jäivät säestävään rooliin. Nyt konsertin jälkeen tarkistin asian ja hymnit ovat alunperin lauluja neljälle naisäänelle, joita säestää harppu tai piano. Jotenkin tuntuu että instrumentaalisovitus kääntää äänien roolit nurinpäin. Neljä ihmisääntä sanoja laulaen ottaa paikkansa äänimaisemassa aivan toisella tavalla kun neljä instrumenttiä yhteen soiden. Sovitus tuntui hieman kuin harppusoololta suhteellisen yksinkertaisen sointutaustan päällä.

Väliajan jälkeen tulikin sitten kaksi sävellystä jotka on kirjoitettu alunperin tälle mystiselle harpun, huilun ja jousitrion kokoonpanolle. Joseph-Guy Ropartzin Prélude, Marine et Chansons ja Jean Crasin Kvintetto. Nämä ranskalaiset säveltäjät veivät minut mukanaan ja vakuuttivat kokoonpanon monipuolisista sointimahdollisuuksista. Ja lavalla oli aivan mahtava viisikko meriaiheista musiikkia tulkitsemassa. Nyansseja, keskustelua; kaikkea mitä toimiva kamarimusiikkiyhtye voi parhaimmillaan antaa.

Toivottavasti Oceanides eksyy studioon (tai vaikkapa Konserttihoviin) nauhoittamaan näitä teoksia. Ja ehdottomasti kannattaa mennä kuuntelemaan kvintettoa elävänä: musisoinnin juhlaa!