Ooppera: Don Carlos - Kansallisooppera 2014-03-13
Reissaajan illan iloksi sattui mainiosti tällä kertaa Verdin mestariteos Don Carlos. Kansallisoopperan varsin tuoreen tuotannon olen jo nähnyt aikaisemmin kaksi kertaa aiemmin, mutta Don Carloksen parissa viihtyy useamminkin. Kokemukset edellisistä kerroista ovat täällä ja täällä.
Ohjauksen ja visuaalisen toteutuksen suhteen olen edelleen samoilla linjoilla. Nyt toisella kierroksella solistilista mainitsee uusintaohjauksesta vastaaviksi Kim Amberlan ja Jere Erkkilän. En ainakaan suoraan huomannut (tai muistanut) mitään suurempia muutoksia Manfred Schweigkoflerin ohjaukseen. Jos lavastuksesta, puvustuksesta ja ohjauksesta poistaisi puolenkymmentä pahinta kitschikokkaretta, niin voisin sanoa pitäväni tuotannosta paljon. Nyt nuo ummetukset jättävät minut edelleen myötähäpeän tuntoihin. Mutta makuasioitahan nämä ovat, ei muuta kuin kokemaan itse!
Nimiroolissa lauloi toissavuotisen ensi-illan tapaan Mika Pohjonen. Alan varmaan muistuttaa paikalleen jäänyttä äänilevyä (kuka vielä muistaa moiset?), mutta Pohjosen laulullinen ja draamallinen kehitys lämmittää oopperan ystävän sydäntä. Mainio ilta tänäänkin Mikalta, jälleen nimiroolin arvoinen esitys.
Tämän kevään esityksissä naispäärooleissa ovat venäläiset sopraanot; Victoria Yastrebova Elisabethinä ja Elena Maximova Ebolin roolissa. Kelpo laulajia molemmat, vaikka suurta ihastumista en heidän ääniinsä kokenutkaan. Terhakkaat ylä-äänet, mutta muuten jäin hieman haalealle osastolle. Maximovassa tuntuisi olevan enemmän potentiaalia omia korviani kohden.
Rodrigona lauloi tällä kertaa Jorge Lagunes. Häntä olen kuullut aikaisemminkin, mutta tällä kertaa en syttynyt hänen italian kielen artikuloinnilleen. Sanoja en oikein erottanut vokaalipötkäleestä. Ääni oli sinänsä miellyttävä, mutta kun ei saanut selvää mitä hän lauloi.
Basso-osasto oli jälleen veljeskansojen hallussa. Jyrki Korhonen jylisi Filipin roolissa ja virolainen Koit Soasepp laittoi luut kurkkuun suurinkvisiittorina. Hyviä bassoja molemmat.
Nyt kuulin ensimmäisen kerran uuden ylikapellimestari Michael Güttlerin johtamista. Varsin mukava ensi tutustuminen. Se viimeinen, imevä intensiteetti ja pitkä kaari jäi puuttumaan, mutta muuten lupaavaa toimintaa montussa. Ei näy ainakaan vielä tummia pilviä tulevaisuudessa.
Käykäähän oopperassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti