Kolmin ja kaksin kansan tapaan Konserttihovissa

Konsertti: Konserttihovi 2013-02-10

Sunnuntai onkin vierähtänyt mukavasti musiikin parissa. Aamulla kävin ISI talvikoulussa kuuntelemassa Eero Hämeenniemen ja Eero Tarastin jutusteluja. Wagneriaaneille vinkkinä että Tarastilta on ilmeisesti tulossa vielä tänä vuonna Wagner aiheinen kirja.

Hieman pidemmän ruokatauon jälkeen olikin aika lähteä Imatran Konserttihoviin nauttimaan kamarimusiikista. Teemalla "Kamari 21:  Kansan tapaan" musisoivat  pianisti Juhani Lagerspetz, sellisti Roi Ruottinen ja viulisti Lea Tuuri. Konsertin ohjelmisto sisälsi teoksia jotka ovat saaneet vaikutteista kansanmusiikista.

Konsertti alkoi ja loppui trioihin ja välissä kolmikko soitti duot kaikissa kombinaatioissa. Ensimmäinen Joseph Haydnin G-duuri trio lienee tunnetuin Haydnin trioista. Trion kolmas osa on unkarilaishenkinen korvamato joka tarttuu tiukasti kiinni. Kun ajattelen konserttia kokonaisuutena, niin ehkäpä tämä aloitustrio oli epätasaisin esitys. Ei missään nimessä huono, mutta aivan kuin trio olisi hakenut tuntumaa salin akustiikkaan.

Toisena vuorossa oli Ernest Blochin Yehuhdi Menuhinille kirjoittama Avodah. Kaunis juutalaismelodia viululle ja pianolle, jossa Lea Tuuri sai loistaa. Kaunista musisointia mielenkiintoisen äänensävyn omaavalla instrumentilla. Jos hän soitti käsiohjelman mukaisella viululla, niin Jean-Baptiste Vuillaumen valmistamassa instrumentissä on varsin avoin, mutta kuitenkin täyteläinen sävy.

Konsertin ensimmäinen osio päättyi omaan suosikkiini illan repertuaarista. Erwin Schulhoffin duo viululle ja sellolle on tsekkiläishenkinen rytmi- ja efekti-iloittelu, jossa Ruottinen ja Tuuri saivat aikaan hienoa dialogia.

Väliajan jälkeen oli sello ja piano duon vuoro. Tästä kombinaatiosta oli valittu ohjelmistoon Robert Schumannin Fünf Stücke in Volkston. Mainiosti sujui yhteistyö Lagerspetzin ja Ruottisenkin välillä. Olisi muuten ihan mielenkiintoista kuulla näistä kappaleista Schumannin viululle tekemät versiot.

Illan konsertin päätti komeasti Antonin Dvořákin Dumky trio. Jos Lagerspetz-Ruottien-Tuuri hieman hakivat trio-soundia Haydnin aikana, niin Dvořákin kohdalla balanssi oli löytynyt. Hieno tulkinta joka vei minut mukanaan musiikin mystiseen maailmaan.