Lappeenrannan kaupunginorkesteri jatkoi kamarimusiikkisarjaansa musiikkiopiston Helkiö-salissa. Yleisöä oli löytänyt paikalle aivan mukavasti paukkavasta pakkasesta huolimatta.
Ohjelma oli kokonaan suomalainen. Konsertin ensimmäisen puolen solistina oli sellisti Eeva-Maria Pykäläinen. Ensimmäinen teos oli Sonnisen Juvenalia sellolle ja jousiorkesterille. Sonnisen musiikkiin en ole aikaisemmin tutustunut, mutta tämän perusteella olen kiinnostunut kuulemaan lisää. Teos koostuu viidestä lyhyestä osasta ja sopi hyvin aloituskappaleeksi. Sonnisen sävelkieli on varsin perinteistä ainakin tässä sävellyksessä, mutta eipä siitä haittaa ole.
Toisena oli vuorossa Hauta-ahon Concertino III sellolle ja jousiorkesterille. Hauta-aho on musiikin moniosaaja, joka on klassisen musiikin ohella pyörähdellyt jazzin parissa. Hänen oma soittimensa on kontrabasso ja mielestäni tämän havaitsi myös illan teoksessa, jonka bassolinjat olivat selkeän erottuvia solistin ja orkesterin taustalla. Hauta-aho oli itse paikalla kiittämässä solistia ja orkesteria illan annista.
Väliajan jälkeen tuli illan helmi, Erik Bergmanin Concertino da camera. Avaraa raikkautta neuronien ravistamiseksi. En ole tätäkään kahdeksalle soittajalle kirjoitettua teosta aikaisemmin kuullut, mutta eilisen konsertin jälkeen lähti levy tilaukseen. Tulee olemaan mielenkiintoista verrata Ulf Söderblomin levytettyä versiota eiliseen Bogányin tulkintaan. Lappeenrantalaisten versio kuulosti todella hyvältä. Hienoa että näistä teoksista on levytyksiäkin olemassa. Uudemman musiikin ongelma on siinä että konsertit tahtovat olla kertakokemuksia. Levytyksiä tai taltiointeja ei ole saatavilla. Ei minulla kokemuksen ainutkertaisuutta vastaan mitään ole, mutta kyllä musiikin kuunteleminen useampaan kertaan antaa aivan uuden ulottuvuuden nauttia myös elävistä esityksistä ja ennen kaikkea tulkinnoista.
Konsertin päätti Lauri Toivion sarja huilulle ja jousiorkesterille. Solistina oli Tiina Heinonen. Toivio oli illan säveltäjistä nuorin, mitä ei välttämättä sävelkielestä olisi arvannut. Mielenkiintoinen teos oli tämäkin, mutta Bergmanin jälkeen rakenteet tuntuivat välillä hieman raskailta. Mukava oli kuulla lisää Toivionkin musiikkia.
Kokonaisuutena taas hieno konsertti. Bogányi on mainio piristysruiske Lappeenrannan kaupunginorkesterille. En tiedä kuka oli valinnut illan ohjelmiston, mutta se oli nappisuoritus. Puolet illan musiikin säveltäjistä on vielä elossa. Ainoastaan väliajan olisi varmaan voinut jättää pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti