Ooppera: Morgonstrjärnan - Aamutähti - Kansallisooppera 2026-1-30
Sebastian Fagerlundin edellinen ooppera Syyssonaatti jätti mieleeni positiivisen kuvan, joten odotukset uudesta Aamutähdestä olivat korkealla. Kun kauden ohjelmisto julkistettiin, hankin Karl Ove Knausgårdin kirjan, johon ooppera pohjautuu. Jo kirjaa lukiessa pohdin, kuinka tästä saadaan supistettua oopperalibretto.
 |
| © 2026 Ilkka Saastamoinen |
Pidin kirjasta ja eilisen oopperaensi-illan perusteella Gunilla Hemming on onnistunut libreton luonnissaan varsin hyvin. Itseäni pelotti eniten henkilögallerian laajuus. Yleensä oopperat toimivat parhaiten pienemmällä päähenkilömäärällä, muutaman tunnin oopperaan mahtuu kuitenkin vain tietty määrä tekstiä. Aamutähdessä on kymmenkunta aikuista henkilöä, joiden elämää seurataan ja lisänä vielä pari lastakin, joiden tarinoiden rippeet ovat olennaisia. Kirjan kontekstissa henkilöryhmien seuraaminen toimii helposti, mutta oopperassa aika on rajallisempaa ja tapahtumat ovat välillä välähdyksiä.
Thomas de Mallet Burgessin ohjaus ja Leslie Traversin lavastus tukevat hienosti libreton haasteita. Lavan pyörivä rengas tuo vauhtia ja mielenkiintoista leikkausta kohtauksien vaihtoon. Mystisen/Yliluonnollisen maailman ylösalainen ylhäältä laskeutuva metsä on hieno elementti.
 |
| © 2026 Ilkka Saastamoinen |
Miten Aamutähden tarinan kukin tulkitsee, onkin sitten toinen asia ja oikeastaan merkityksetön. Väliajan jälkeen toista näytöstä odotellessa kuulin takaa jonkun kommentoivan vierustoverilleen että "tässä on paljon symboliikkaa, jota en ymmärrä". Tuo on erinomaisen positiivinen arvio mistä tahansa taidekokemuksesta. Itse ole sitä mieltä, että ymmärtäminen ja kaiken auki avaaminen on (myös tekijöiden toimesta) on tarpeetonta. Se mitä tekijä(t) teoksellaan tarkoittavat ei välttämättä ole ollenkaan sama asia mitä teoksen kokija tuntee. Omasta mielestäni taiteen tärkein tehtävä on saada kokija löytämään ja pohtimaan omia tuntemuksiaan kokemuksestaan. Toki ne usein ovat samanlaisia muiden kokemien (ja "tarkoitettujen") kokemusten kanssa, mutta oudoilla vesillä seilaaminen on parasta.
Kyllä Aamutähti oopperan ehdottomasti kirkkain säde on Fagerlundin musiikki. Selailin äsken vanhoja höpinäitäni musiikkikokemuksista ja Fagerlundin musiikki on näköjään aina kolahtanut minuun. Hannu Linnun johdolla orkesteri esitteli hienosti sävypalettiaan. Laadukkaasta ja tasaisesta solistikaartista eritoten Helena Juntunen ja Tommi Hakala jäivät mieleeni.
Aamutähti on erinomainen uusi ooppera, joka kannattaa kokea. Jos Knausgårdin kirja ei ole ennakkoon tuttu, siihen tutustumalla saa oopperastakin vielä enemmän irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti