 |
| © 2007 Suomen Kansallisooppera / Heikki Tuuli |
Rossinin oopperoita tulee kuunneltua kokonaisina harvoin. Tänäänkin Sevillan parturissa yllätti resitatiivien määrä. Sitten kun aarioita tulee, ne ovat kelpo tavaraa, mutta välillä meno tahtoo musiikillisesti hieman kylmetä. Osaltaan tuohon on tietysti kyllä syynä ohjauskin. Tunnustan olevani komedioiden suhteen aika kranttu. Sinänsä en vierasta mitään komediakliseitä (en edes tähän tuotantoon viitaten vaikkapa vessahuumoria), mutta se veteen piirretty viiva, joka rajaa minulle mielenkiintoisen hömppähuumorin tuntuu olevan aika hankala paikantaa. Ja hömppäähän Sevillan parturi on. Jos moista juonta tarjottaisiin puhenäytelmän tekstinä, niin aika magiaa pitäisi lavalla olla tarjolla, jotta homma kiinnostaisi.
Del Monacon ohjaus on sinänsä varsin ajaton, mutta jotenkin on tunne että ehkäpä se on jo aikansa elänyt. Tunnustan etten kyllä ole paljon Sevillan parturi ohjauksia nähnyt. Jos jollakulla on suosituksia hyvistä tallenteista, niin laittakaapa kommentteihin tai lähettäkää sähköpostia. En muuten muistanut kymmenen vuoden takaa ohjauksesta mitään muuta kuin sen, että lavalla on villakoira. Tämä selittyy tietysti sillä että kuulun itsekin erään kääpiövillakoiran palveluskuntaan.
Illan solistikaarti soi meille kelpo esityksen. Nimiroolin esittäjä Leon Košavić kyllä pelästytti avajaisaariallaan laulamalla hieman jäljessä, mutta onneksi se ei jatkunut pidempään. Tuomas Katajala on komeaääninen Kreivi Almaviva. Aina Katajalan äänensävy ei nappaa täysillä omaan makuuni, mutta hänestä on kehittynyt todella laadukas tenori. Muut miespääroolit olivat Hannu Niemelän Bartolon ja Jyrki Korhosen Basilion kanssa ihan kelpo kuosissa.
Rosinan roolissa Victoria Yarovaya teki hienoa jälkeä ja Jenni Lättilä sai Bertan aariassa näyttää lahjojaan. Rossini käyttää aarioissaan paljon staccato tykitystä (vai millä nimellä sitä verbaalipapatusta pitäisi kutsua) ja sen suvereeni taitaminen taitaa olla aikamoinen erikoistaito. Tämän illan solisteista kukaan ei yllä ihan huipputasolle, mutta sen verran harvinainen sen puhdas taitaminen on että eipä tuo haittaa.
Omissa korvissani illan ehdottomat sankarit olivat kapellimestari Alessandro de Marchi ja kansallisoopperan orkesteri. Mielestäni Rossini kirjoittaa ihanan kepeää, iloista ja sävykästä orkesterisatsia ja tänään de Marchi ja orkesteri tuntuivat nauttivan sen hengittämisestä maailmalle. Bravi tutti!
Sevillan parturi oli minulle uusi tuttavuus. Olen varmaan yhtä varauksellinen koomisten oopperoiden suhteen. Vanhat tragediat toimivat edelleen, mutta komiikka tuntuu vanhenevan. Tosin Wagnerin Mestarilaulajat on tästä mukava poikkeus.
VastaaPoistaOhjaus oli kestänyt hyvin aikaa yllättävän hyvin, ja toimi minusta kohtalaisen mukavasti alkujäykkyyden jälkeen. En tiedä, onko monikaan laulaja nykypäivänä mukavuusalueellaan Rossinin parissa. Leon Košavić tosiaan kompuroin esittelyaariansa niin perin pohjin, että sen jälkeen jännitti koko ajan hänen puolestaan. Jyrki Korhosen Juoruaaria sujui myös vähemmän loistokkaasti. Naiset suoriutuivat hyvin. Illan huippu oli mielestäni Hannu Niemelä karaktääriroolissaan.
Cecilia Bartoli on sinulle Jarkko varmasti tuttu, mutta jos joku eksyy tänne ja pohtii miten Rossinia kannattaisi laulaa, niin Bartolin Rossini levytyksiin kannattaa tutustua. Nykyään hän ei Rossinia paljon laula, mutta onneksi dokumenttejä löytyy.
VastaaPoista