Illan konsertti koostui Wagnerin ja Lisztin musiikista. Pianisti Risto-Matti Marin aloitti konsertin Wagnerin Ankunft bei dem Schwarzen Schwänen teoksella, joka nimestään huolimatta ei omaa linkkiä Lohengriniin. Tämän jälkeen kuultiin Carl Tausigin sovitus Valkyyrioiden ratsastuksesta. Pianovirtuoosit ovat usein mässäilleet Wagnerin musiikin parissa ja Tausigin sovitus antaa pianistin loistaa instrumenttinsa kanssa. Risto-Matti Marin täytti haasteen mainiosti.
Tausigin jälkeen siirryttiin Busonin sovitukseen Siegfriedin surumarssista. Vaikuttava kappale myös pianoesityksenä. Am Grabe Richard Wagners on Listzin kunnianosoitus Wagnerille. Marinilta kuultiin hieno tulkinta syvällisestä kappaleesta.
Tämän jälkeen Marinin seuraksi lavalle saapui sopraano Jenni Lättilä. Saimme nauttia Wesendock-lauluista. Laulusarjaa onneksi kuulee aina toisinaan ja oli jälleen ilo nauttia siitä Lättilän tasoisen laulajan tulkitsemana.
Ennen illan viimeistä duettoa Risto-Matti Marin räväytti vielä Listzin sovituksen Tannhäuserin alkusoitosta. Jos jollekulle ei tämä sovitus ole tuttu, suosittelen pikaisesti tutustumaan. Sovitus tuntuu välillä pullistelevan uskomattomiin sfääreihin. Marin selvisi hienosti Listzin haasteista. Huikeaa kamaa!
Sopivana lopetuksena konsertille kuulimme Liebestodin Tristanista. Lättilän Isolde ei jättänyt kuulijaa tuuliajolle vaan vei mukanaan tuohon sävelten virtaavaan kaikkeuteen.
Mukava konsertti. Ainoa mikä hämmensi oli Temppeliaukion kirkon akustiikka. Laulun taustalle se sopi mainiosti, mutta pianon ääntä taasen pehmensi liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti