Mårtensonin musiikki on viehättänyt minua jo nuoresta asti. Hänen omaperäiseen lauluääneensä tottuminen kesti jonkun aikaa, mutta itse sävelmät jäivät korviin jo aikaisemmin. Mårtensonilla on oma sävelmurteensa jonka tunnistaa mukavasti. Meren soinnit piirtyvät monasti kolmijakoisina tahtilajeina.
Illan trio tarjoili viihdyttävän läpileikkauksen Mårtensonin musiikkia. Hildénin välillä hieman kulmikas fraseeraus hämmensi kuulijaa, mutta kokonaisuutena konsertti oli mukavaa kuultavaa. Mårtensonin jazz-sävytkin löytyivät hienosti kolmikon toimesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti