Janáčekin vankina Savonlinnassa

Ooppera: Kuolleesta talosta - Savonlinnan oopperajuhlat 2016-07-23

Leoš Janáček

Leoš Janáčekin viimeinen ooppera Kuolleesta talosta aloitti tämän kesäiset vierailuni Savonlinnan kesäteatterissa. Valitettavasti vierailut rajoittuvat tällä kertaa kahteen, mutta teokset ovat sitten sitäkin mielenkiintoisempia.

Janáčekin Kuolleesta talosta perustuu Dostojevskin Muistelmia kuolleesta talosta nimiseen omaelämänkerralliseen romaaniin. Varsinaista juonta oopperassa (ja kirjassa) ei ole, vaan kyse on ennemminkin kokoelma vankien kertomia tarinoita. Kehystarinassa vankilaan tuodaan uusi poliittinen vanki joka "rikoksensa" puolesta eroaa muista vankilan asukkaista. Oopperan lopussa lienee ulkopuolella valta vaihtunut tai/ja sopivat voitelurahat on saatu maksettua ja vankimme vapautetaan, mutta muiden vankien elämä jatkuu Siperialaisessa pakkotyölaitoksessa.

Tarinasta ja sen sisältämistä tarinoista ei ole helppoa löytää toivonkipinöitä. Muiden vankien rikokset eivät sympatiaa kerää, mutta kuitenkin vankilan arki kaikesta karuudesta ja julmuudesta huolimatta sisältää ihmiselämän positiivisempiakin aspekteja. Vaikka ne eivät paljon kokonaiskuvaa kyllä lohdutakkaan. Jotenkin myös oman aikamme sivistyksen ja järjen katoaminen assosioituu omassa mielessäni kyllä tähänkin 1800-luvun puolivälin miljööseen. Ihmisiä pidätetään mielipiteiden takia edelleen ja demokratian on todettu olevan kaksiteräinen miekka monessa mielessä. Valhe tuntuu olevan aikamme menestyksen ja suosion moottori. Kuolleen talon paradoksi on toisaalta mielipidevangin piipahtaminen tälle täysin vieraassa sosiologisessa ympäristössä. Hän toimii lopuksi jonkinlaisena vapautumisen symbolina tervehtyneen kotkan ohella muille vangeille. Mutta kotkastakin vangit toteavat: "Näetkö, se ei edes vilkaise taakseen." Jos Dostojevski peilaa itseään, niin hän sentää vilkaisi taakseen ja jätti perintönä Muistelmia kuolleesta talosta.

Ohjaus on tuontitavaraa Walesin kansallisoopperasta. Alkuperäinen ohjaus on David Pountneyn ja uudelleenohjaus Caroline Cleggin. Lavastaja (ja puvustaja) Maria Bjornson on erottanut Savonlinnan leveästä lavasta keskustan tiilirauniokehykseksi, joka kokonsa puolesta on varmaankin aika lähellä normaalia oopperalavaa. Hieman arveluttaa Savonlinnassa näkyvyys sivukatsomoitten reunasta, jääköhän jotain näkemättä? Ohjaus toimii kyllä hyvin. Epookki on libreton mukainen, eikä visualisointia yritetä modernisoida, vaikka tarina(t) ovat yhtä vanhoja kuin ihminenkin.

Janáčekin musiikki elää Kuolleessa talossa. Vankien ketjut ovat osa instrumenttivalikoimaa ja lyömäsoittaja sahaa välillä lankkua montussa. Orkesterin väri- ja sävymaailma on huumaava. Ja vielä kun lisätään keittoon tšekin kieli, niin kyllä kelpaa kuunnella ja nauttia. Tšekkiläinen kapellimestari Tomáš Hanus johti komeasti soittavaa Savonlinnan orkesteria. Kun kerran miesvankilassa ollaan, niin miesääniä lavalla riittää. Hanna Rantalan housuroolin ohella ainoa oopperan naisääni on Satu Kristina Jaatisen esittämä prostituoitu. Todella korkealatuisesta, tasaisesta ja runsaslukuisesta mieslaulajajoukosta jäivät eritoten mieleen Ville Rusanen, Mika Pohjonen ja Claudio Otelli.

Kaikille Janáčekin musiikin ystäville tämä lienee pakollinen bongauskohde. Suosittelen lämpimästi.