lauantai 7. syyskuuta 2013

Seitsemän veljestä tanssin keinoin

Baletti: Seitsemän veljestä - Kansallisooppera 2013-09-06

Kansallisbaletin syksyn ensimmäinen ensi-ilta oli Eero Ojasen ja Marjo Kuuselan uudelleenlämmittely 23 vuoden takaa; Seitsemän veljestä. Odotukseni olivat varsin korkealla jo ihan aiheen perusteella. Aleksis Kiven suomalaisen kirjallisuuden peruskivi on oiva lähtökohta minkä tahansa taidemuodon inspiraation ja tulkinnan kohteeksi.

Itse asiassa tämän syksyinen versio on jo Kuuselan kolmas variaatio Seitsemästä veljeksestä. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1980 ja toinen versio vuodelta 1992. En osaa sanoa miten paljon koreografia on mahdollisesti muuttunut vuosien kuluessa, mutta tuskin huonompaan suuntaan ainakaan ollaan liikuttu.

Minulle baletissa juonen seuraaminen ja ylipäätänsä sen olemassaolo on tärkeää. Balettiuntuvikkona pelkän liikkeen arvostaminen ilman sen sitomista tarinan kertomiseen on vielä hankalaa. Tosin ilmeisesti jonkinlaista kehittymistä on tapahtunut, kun viime talven Bella Figura kolisi kyllä vahvasti. Yleensä baleteissa on kohtauksia varsin rajallinen määrä, joka helpottaa tarinan seuraaminen. Seitsemästä veljeksen käsiohjelmasta laskin erillisiä kohtauksia peräti 15. Ne on jaettu kolmeen näytökseen. Runsaudenpula ei kuitenkaan iskenyt ikävästi, vaan kohtaukset oli hienosti limitetty toisiinsa. Kiven tarina oli sen verran hyvin muistissa, edellisestä lukukerrasta on vasta pari vuotta, joten liikekielen sitominen tarinaan onnistui oivallusten kautta hienosti.

Kuusela kuvaa tanssin ja/eli liikkeen keinoin metsäläispoikien kotouttamistarinan upeasti. Kati Lukan lavastus on varsin minimalistinen ja abstrakti, ja tukee hyvin tarinaa. Katosta roikkuvan sirkkelinterän symboliikka jäi hieman avoimeksi. Onko se yhteiskunnan terä joka tasoittaa raakileiden oksat, vai julma leikkuri jolla katkaistaan luonnonlasten vapaus? Kyllähän veljesten kasvu kumpuaa kuitenkin sieltä heidän omien ihmisluonteiden syvyyksistä, jossa oivallus yhteisen elon ja vastuun hyväksymisestä muokkaa pojat miehiksi.

Tanssi oli kaiken puolin upeaa. Veljekset, eli Samuli Poutanen, Tuukka Piitulainen, Jani Talo, Antti Keinänen, Teemu Tainio, Frans Valkama ja Nikolas Koskivirta tanssivat hienot henkilökuvat Kiven luomista hahmoista; jokainen omine luonteenpiirteineen. Linda Haakana, Edita Raušerová ja Anna Sariola olivat naispääosissa.

Parhaiten mieleen painuvia kohtauksia oli ensimmäisen näytöksen loppu, jossa veljesten sukset menevät ristiin muun yhteisön kanssa. Samoin toisen näytöksen alku metsäparatiisissa eläinten keskellä oli hienoa katseltavaa.

Pohdiskelin tanssia seuratessani kuinka tarpeen on tuntea Kiven romaani baletista nauttiakseen? Jos katsomossa istuu samanlainen balettialoittelija kuin minä, mutta joka ei tunne Kiven kirjaa, vaan seuraa balettia pelkästään käsiohjelman synopsiksen turvin. Uskoisin että onnistunut ilta olisi hänelläkin. Niin hyvin Kuusela ja tanssijat saavat hahmot luotua.

Baletin musiikin on säveltänyt Eero Ojanen. Valitettavan vähän on hänen nimensä näkynyt mediassa baletin yhteydessä. Kapellimestari Dalia Stasevska johti komeasti juhlavuottaan viettävää Kansallisoopperan orkesteria.

Ei muuta kuin nauttimaan baletista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti