Oopperauntuvikon ensimmäinen live Ring alkoi ja täpinät ovat vahvat. Aluksi voi vain todeta että viiden täyden Ring syklin toteuttaminen Wermland oopperan 350 paikkaisessa teatterissa on kunnioitettava suoritus. Tänään alkoi kolmas sykli. Normaalisti salissa on lähes 400 paikkaa, mutta orkesterimontun puuttumisen vuoksi on toinen parvi varattu kokonaan orkesterille. Ratkaisu on ensiajatuksena erikoinen, mutta käytännössä toimii mainiosti. Salin pienuuden vuoksi laulajat pääsevät helpommalla ja kaikkien ääni kuuluu loistavasti. Uskoisin, että tilanne olisi toinen isommassa oopperatalossa ja täysimittaisen orkesterin kanssa.
Karlstadissa orkesterin vahvuus on 45 soittajan paikkeilla. Wagnerin alkuperäisissä vaatimuksissa tuo määrä täyttyy jo viulujen ja alttoviulujen lukumäärällä. Eli karsinta on ollut kovaa. Kapellimestari Henrik Schaefer on lisäksi halunnut jousisoittajien käyttävän suolikieliä, mutta vasket saavat sen sijaan käyttää moderneja instrumenttejä. Schaefer lisäksi haluaa käytettävän portamentoa jousistossa. Portamento tarkoittaa yksinkertaisesti äänen liuttamista sävelestä toiseen. Tietenkään kaikkia sävelkorkeuden vaihteluita ei liu'uteta. Jos olet kuunnellut vanhoja äänityksiä (<1935), tiedät mistä on kyse. Laulajiltakaan ei toisaalta ole karsittu vibraaton käyttöä, jonka yleistyminen tapahtui noin sata vuotta sitten.
Toisen parven reunaa kiertää puolisen metriä korkea kangasvalli, joka käytännössä poistaa kaikkien soittimien suorat äänet. Eli kaikki soittimet tulevat "katon kautta". Kapellimestarin kohdalla on aukko, josta hän näkyy suoraan lavalle. Miltäkö orkesteri sitten kuulostaa? Oma paikkani on 1. parven ensimmäisellä rivillä keskellä ja siihen kuulokuva on hyvä. Tietenkin jousten suolikielet ovat rouheampi ääniset, mikä tietysti sopii muutenkin minun makuuni. Puhaltimet menettävät kirkkauttaan ja esimerkiksi toisen kohtauksen alussa vasket kuulostavat lähes urkuharmoonilta. Koska orkesteri on levittäytynyt koko toiselle parvelle, niin stereokuva on todella laaja. Mutta kokonaisuutena, varsinkin suhteessa laulajiin, orkesteri kuulostaa salin kokoon ja tuotantoon nähden sopivalta. Tietenkin yksi tärkeitä Wagnerin musiikin omia fanituksen aiheitani, eli isojen sointimassojen hurma ja vellonta puuttuu. Mutta toistan edelleen, tähän tapaukseen se tuntuu sopivan.
Laulajat ovat käsittääkseni kaikki ruotsalaisia, eikä joukossa ole kansainvälisiä supertähtiä. Eikä heitä tarvitakkaan. Kuten yllä mainitsin, tuotannon ja salin ominaisuuksien takia kaikkien ääni kantaa mainiosti. Kaikki illan solistit saavat korkeat pisteet. Alberichin osaa mahtavasti laulanut Marcus Jupither taisi olla hieman sairas, lopussa hänen äänensä oli pettää pariin otteeseen mutta hän selviytyi hienosti loppuun. Toivottavasti hän paranee perjantain Siegfriediin mennessä. Muita mieleen jääneitä onnistujia olivat Ivonne Fuchs Frickana, Maria Strijffert Erdana ja Frohin laulanut Kaj Hagstrand.
Ohjaus oli moderni, mutta samalla traditionaalinen. Wilhelm Carlssonin ohjauksessa oli monia ideoita joita on jo aikaisemmin nähty, mutta niistä oli koottu tasapainoinen kokonaisuus. Alun Reininä oli käytetty "savuista lasermattoa", jonka tapainen on vaikkapa Kupferin Reininkullassa Bayreuthissa 1980-luvulla. Keskeinen lavaste, pyöreä alusta, taas toi mieleen Wieland Wagnerin ohjauksia. Lavastuksessa käytettiin paljon taustaprojisointeja. Ne voivat olla halpoja toteuttaa, mutta toimivat myös tässä tuotannossa hienosti. Nibelheimiin vajoaminen toisen ja kolmannen kohtauksen välillä oli yksinkertaisen tehokas.
Todella hieno avaus Karlstadin Ringille. Ylihuomenna on sitten Valkyyria, siltä voi odottaa paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti