Pohjalaisia

© 2024 Ilkka Saastamoinen

Kansallisoopperan uusi tuotanto Leevi Madetojan Pohjalaisia oopperasta on kolmas kokemani elävä esitys tuosta teoksesta (Sarasteen ja RSO:n levytys taitaa olla ainoa tallenne). Ensimmäinen kokemus oli vuonna 2009 kansallisoopperan edellisestä tuotannosta ja edellinen raikas PMKO:n esitys vuodelta 2019. Kansallisoopperan edellisestä tuotannosta ei minulla ole muistiinpanoja.

Uuden tuotannon ohjauksesta vastaa Paavo Westerberg joka debytoi Pohjalaisilla oopperaohjauksen parissa. Westerberg on lavastaja Erlend Birkelandin kanssa sijoittanut ensimmäisen ja kolmannen näytöksen perunapellon kupeeseen. Ruskean, ei niin katsetta kiihottavan, miljöön tarkoituksena lienee korostaa tarinan yhteiskunnallista ulottuvuutta. Tuo toimii kyllä vallesmannin suhteen, joka saapuu kolmannessa näytöksessä avoautolla diktaattorin elein ja ihmiskoristein, mutta kyläyhteisön oma mikrohierarkia tasoittuu kovin. Kuitenkin Harrin tilalla on tilanomistaja, jonka sateenvarjon alla elää palkollisten, renkien ja piikojen yhteisö ja vaikkapa Jussin ja Liisan suhteen mahdollinen säätyero ei näyttämökuvassa oikeastaan erotu.

Sinänsä lavastus on varsin toimiva. Oopperan alussa perunapeltoesirippu taipuu lavarakennelmaksi ja toisessa näytöksessä pyörivä lava elävöittää tarinan kerrontaa. Puvuista vastaava Maria Geber on Westerbergin kanssa mallintanut Pohjalaiset 1970-luvun hengessä, sekin ihan kelpo ratkaisu. Vaikka Jussi paitojakin lavalla näkyy, niin vaikkapa häjyt luottavat enemmän nahkan voimaan häjyytensä merkkeinä. Kokonaisuutena ohjaus ja lavanäkymä päätyy mukavasti plussan puolelle.

© 2024 Ilkka Saastamoinen

Musiikkia pohdittaessa orkesterimontusta löytyy myös toinen kansallisoopperan debytantti, kapellimestari Kaapo Ijas. Plussa hänelle ja orkesterille, Madetojan vivahteikas sävelkieli eli hienosti. Oma ongelmani Pohjalaisten ja Madetojan kanssa on laululinjan tahi melodian mielenkiinnottomuus. En oikein osaa pukea sanoiksi miksi se ei nappaa. Jotenkin Pohjalaisissa tuo korostuu, kun kansanlaulujen lainat ja viittaukset ovat turhan kovassa kontrastissa Madetojan oman melodialinjan kanssa. Varsinkin ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä laululinjan puisevuus korostuu orkesterisävyjen hienon käytön kontrastina. Kolmas näytös on toisaalta Madetojan mestarinäyte, musiikki ja draama kulkevat käsi kädessä. 

© 2024 Ilkka Saastamoinen

Ongelmani laulun kanssa ei johdu laulajista. Ensi-illan artistikatras selvitti Madetojan karikot hienosti. Oopperan pääparia Jussia ja Liisaa tulkitsivat erinomaisesti Ville Rusanen ja Johanna Nylund. Tarinan sylttytehtaita, Anttia ja Maijaa, esittivät taasen Johannes Vatjus ja Maria Turunen. Erkki Harrin ja Kaisan esittäjät Jukka Rasilainen ja Päivi Nisula olivat jälleen valloittavia karaktääriosissaan.