Baletti: Jekyll & Hyde - Kansallisooppera 2020-11-6
Marraskuun ensimmäinen perjantai sai juhlistaa kansallisbaletin syyskauden toisen ensi-ilta teoksen julkistusta. Yhdysvaltalaisen koreografi Val Caniparolin uunituore maailmanensi-iltansa Helsingissä saanut tulkinta Robert Louis Stevensonin pienoisromaanista Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde.
 |
| © 2020 Mirka Kleemola |
Caniparoli käyttää musiikkinaan puolalaisten säveltäjien musiikkia. Käsiohjelman mukaan siemenenä oli Penreckin musiikki, mutta siitä paletti laajeni Chopiniin, Góreckiin, Kilariin ja Winiawskiin. En tiedä johtuiko havaintoni säveltäjien kansallisuudesta, mutta musiikki toimi sitovana voimana hienosti. Epidemiarajoitteiden takia isompaa kokoonpanoa vaatineet osuudet tulivat nauhalta, mutta kansallisoopperan oman orkesterin soittamina. Pienempää orkesterisatsia saimme nauttia elävänä. Tällä kertaa tallenteet eivät aiheuttaneet suurempaa audioahtautta. Muutamassa kohtaa tosin havahduin ajatukseen kuinka hyvältä nuo lyömäsoittimet voisivat kuulostaa elävänä.
Lavastuksesta ja puvuista vastaava David Israel Reynoso tarjoaa näyttävän kattauksen viktoriaanista kevyttarpeistoa, joka sopii romaanin kuvailemaan aikakauteen. En ole englannin 1800-luvun ilotalojen asiantuntija, mutta käsiohjelman juonisynopsiksen kuvaus Deacon Brodien tavernasta: "... vaaraa, himoa ja riehakkuutta uhkuva prostituoitujen ja huumeiden tyyssija" ei kenties aivan saa vastinettaan lavalla. Turhan siloteltua...
 |
| © 2020 Roosa Oksaharju |
Caniparoli haluaa jostain syystä laajentaa romaanin henkilögalleriaa ottamalla mukaan kirjailija Stevensonin, joka oopiumihöyryissään kuvittelee Jekyll ja Hyde tarinansa. Vastaavaa ideaa on käytetty monasti aikaisemminkin onnistuneesti kirjojen dramatisoinnissa, mutta en ole aivan varma onko se hyvä ratkaisu Jekyllin ja Hyden suhteen. Jekyll ja Hyde kuvaa kuitenkin ihmismielen painia hyvän ja pahan välillä. Tavallaan Jekyllin ja Hyden erottaminen Stevensonin mielikuvituksen tuotteeksi vie tuota mielen kamppailua kauemmas. Kirjailija huumepöllyssä nahistelee hallusinaatioidensa kanssa. Jos pelattaisiin vain Jekyllin (ja Hyden) kanssa, silloin jokaisen aivoista löytyvät hyvän ja pahan potentiaalit saisivat enemmän tulkintatilaa.
Mutta entäpä itse tanssi ja liike? Pidin Caniparolin liikekielestä, suosikkejani olivat alun mielisairaalan sänkytanssi, toisen näytöksen aloittava valssi ja tietysti se lopun Jekylin ja Hyden kaksintaistelu. Hieman päälleliimatulta tuntui ensimmäisen näytöksen katukohtaus. Toki se esitteli kerjäläislapsen toisen näytöksen kohtaloaan varten ja sinänsä hauskaa sateenvarjokävelykuviointia, mutta silti... Kokonaisuutena baletti tuntui lähtevän liitoon vasta Hyden kunnolla materialisoiduttua toisessa näytöksessä.
 |
| © 2020 Mirka Kleemola |
Mieskolmikko Keinänen/Jerkander/Krčmář oli kerrassaan mahtava Stevensonina/Jekyllinä/Hydenä. Naissolistit Matsune ja King olivat myös mainioita. Elävää musiikkia montussa ohjasi Garrett Keast.
Ehkäpä odotin Jekyll & Hydelta hieman enemmän syvällisyyttä, lopputaisto ei siihen aivan riittänyt. Mutta plussan puolelle vahvasti jäätiin.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista