Don Giovanni kokkeliorgioissa

Ooppera: Don Giovanni - Kansallisooppera 2020-3-6

© 2020 Stefan Bremer

Kun pohdiskelin talven mittaan mitä Kansallisoopperan uusi Don Giovanni ohjaus voisi pitää sisällään, veikkaukseni olisi ollut varsin varma. Jos haluaisi tehdä nykyaikaa kuvaavan, vahvasti kantaaottavan ohjauksen, joka teemoiltaan käsittelisi seksuaalista ahdistelua Me Too hengessä, Don Giovanni olisi siihen lähes täydellinen runko.

Onneksi en lyönyt vetoa asiasta. Ohjaaja Jussi Nikkilä oli siirtänyt pukudraaman nykyaikaan, mutta pitänyt fokuksen nimihenkilössä ja tämän seksiaddiktiossa. Kokaiinin voimalla etenevä Don Giovanni on vastustamaton luonnonvoima joka ei taivu.

Ensimmäisen kohtauksen jälkeen pohdiskelin Donna Annan juonen kaarta; Komtuuri saa surmansa Don Giovannin, Leporellon ja Donna Annan ryhmänahistelussa. Häslingissä aseen laukeamisesta voi syyn ottaa niskoilleen kuka tahansa kvartetista. Donna Anna ei voi väittää ettei tietäisi mitä tapahtui ja syyn langettaminen Don Giovannin niskoille myöhemmin tuntuu vain katkeralta kostolta.

Mutta ohjauksen edetessä totesin pian, että on parempi unohtaa juonellisten yksityiskohtien vertaaminen, vaan nauttia Nikkilän ohjauksellisesta ilotulituksesta. Tuon tuosta lavalla poksahtelee ryhmätanssikohtauksia, joiden koreografiat pohjautuvat popmaailman musiikkivideoihin, jotkut jopa suoria lainauksia niistä.

Kotimatkalla kokemaani sulatellessa havahduin, että itse asiassa koko ohjaus on kuin yksi lähes kolmetuntinen musiikkivideo. Visuaalinen estetiikka pukuineen ja pyörivine lavastuksineen sopii malliin. Ohjauksen nopeat leikkaukset, surrealismia puhkuvat pienet sivujuonteet, tanssikohtaukset,... Tervetuloa tosimaailman lavalle videotähtöset!

© 2020 Stefan Bremer

Musiikkivideoiden vähäpukeinen koiras- ja naarasmassa pitää oopperalavalla vaatteet paremmin päällä, mutta seksuaalisuuden ja erotiikan eleissä lavaversiot vievät voiton videoista. Esimerkiksi Zerlinan ja Masetton suuseksikohtausta tai Don Giovannin loppupuolen mobiilipornomasturbointia on hankala kuvitella näkevänsä mainstream musiikkivideoissa.

Näihin erotiikan juhliin tuntuvat osallistuvan kaikki, komtuuria lukuunottamatta. Ehkäpä Don Giovanni käyttää viehätysvoimaansa myös vallan välineenä, mutta aktiivisia toimijoita ovat kaikki, sukupuolesta riippumatta.

© 2020 Stefan Bremer

Käsiohjelmassa ohjaaja Nikkilä pohtii komedian ja tragedian liittoa. Tragedian osuus kokonaisuudesta jää omiin silmiini hieman ohkaiseksi. Mutta komedian puolella Don Giovanni saa täydet pisteet. Jos Mozart merkitsi Don Giovannin sävellysluoetteloonsa opera buffaksi, niin tällä kertaa säveltäjän luokittelua kunnioitetaan mainiosti.

Mainitaanpa vielä visuaaliselta puolelta Erika Turusen puvut ja Kalle Ropposen valaistus, jotka täydentävät Nikkilän ilotulituksen.

© 2020 Stefan Bremer

Musiikin osalta tilanne jää hieman maustamattomaksi. Sekä orkesterin että solistien puolelta hyvää perussuorittamista, mutta suuret audiopuolen orgasmit (ilmaisu harkittu) jäivät saamatta. Tällä kertaa eniten mieltä ilahdutti Tamuna Gochashvilin Donna Elvira ja hyvänä kakkosena nimiroolin Tuomas Pursio. Donna Anna vaihtui Liine Carlssonista toisessa näytöksessä Hanna Rantalaksi.

Don Giovanni jätti mieleen mainion muistijäljen. Yksityiskohtia ohjauksesta riittäisi varmasti bongattavaksi useampaan katselukertaan. Jos Don Giovanni on Jussi Nikkilän ensimmäinen oopperaohjaus, odotan malttamattomasti seuraavaa.