Ariadne suurten kysymysten keskellä

Ooppera: Ariadne auf Naxos - Kansallisooppera 2020-1-25

Richard Straussin ooppera Ariadne auf Naxos on kuvaus siitä itsestään. Tämän Hugo von Hofmannstahlin librettoon pohjautuvan oopperan syntyhistoria ja kehityskaari pitää sisällään nousukaskomedianäytelmän ja antiikin tarinaan pohjautuvan oopperan yhdistämisen. Ja tuo sama tarina on pohjimmiltaan myös itse oopperan juoni.

© 2020 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer

Wienin rikkain mies on tilannut illanviettoonsa ruokailun ja ilotulituksen väliin kaksi esitystä: commedia dell'arte ryhmän ja oopperan. Ajanpuutteen takia niitä ei voida esittää peräkkäin, vaan ryhmille annetaan ohje hoitaa esitykset samaan aikaan. Ensimmäinen näytös on tilanteen asettelu ja toinen näytös koostuu sitten itse esityksestä.

Englantilainen ohjaaja Katie Mitchell on luonut varsin onnistuneen tuotannon kuuden oopperatalon/-festivaalin tilauksesta. Maailman ensi-ilta oli 2018 Aix-en-Provencessa ja kotimaan versio eilen illalla Helsingissä. Mitchell on tainnut hieman näpelöidä Straussin/von Hofmannstahlin viimeisimmän version librettoa. Mielestäni jotain puhuttua dialogia oli lisätty, esimerkiksi illan isännän loppukommentit.

© 2020 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer

Mitchell onnistuu hienosti siirtämään tapahtumat nykyaikaan. Commedia dell'arte ryhmä kuvastaa pop-/varieteetaiteen puolta ja ooppera on samaa korkeaotsaista puuhastelua kuin aina ennenkin ;). Molemmat katsovat toisiaan aluksi pitkin neniään, mutta kompromissien ja rohkeiden kokeilujen kautta syntyy jotain uutta ja mielenkiintoista.

Erikoisempia valintoja oli tehdä Ariadne raskaaksi. Ilmeisesti Theseus oli yllättänyt Ariadnen jäähyväislahjalla ennen kuin hylkäsi hänet saarelle. Mielenkiintoisesti Ariadnen synnytys tapahtuu samalla hetkellä, kun nymfit laulavat Bacchuksen syntymästä. Hetken luulin, että Ariadne synnytti siinä itselleen sulhon, mutta lapsesta ei maagisesti kasvanutkaan Bacchusta. Lapsen funktio jäi kyllä epäselväksi; turhaa on lapsen avulla kiinnittää Ariadne takaisin elämää jatkavien haluavien joukkoon, kyllä Bacchuksen pitäisi siihen riittää. Niinhän se Zerbinettakin meille kertoo.

Mutta kokonaisuutena hyvä ohjaus. Ei kyllä Robert Carsenin version veroinen, siinä sekoitettiin vielä yleisö mukaan.

© 2020 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer

Musiikin puolesta päädyttiin lopulta myös hyvään lopputulokseen. Ensimmäisessä näytöksessä kokonaisuuden rytmityksessä oli mielestäni parantamisen varaa. En tarkoita pelkästään kapellimestari Hannu Linnun muusiikinohjausta, vaan enemmän kokonaisuutta puhutun dialogin kanssa. Eihän se ensimmäinen näytös tietenkään slapstick-komediaa ole, mutta draivi jolla tarina etenee jäi jotenkin puuttumaan. Veikkaan että sarjan loppupuolella homma toimii jo paremmin.

Laulajat olivat mainioita. Ariadnen esittäjästä, Miina-Liisa Värelästä, on kasvanut loistava sopraano, odotan innolla hänen kuulemistaan Wagnerin parissa. Illan ylä-ääni-iloittelusta vastasi Danae Kontora Zerbinettana. Jenny Carlstedt säveltäjänä lämpeni hienosti rooliinsa.

© 2020 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer

Miehien pääroolit olivat myös hyvässä hallussa. Mika Pohjonen Bacchuksena, Ville Rusanen harlekiinina ja Michael Kraus musiikinopettajana.

Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Suosittelen juoneen ja hahmoihin tutustumista etukäteen jos ne eivät ole tuttuja. Henkilöitä lavalla on paljon ja tarinasta saa paljon enemmän irti kun sen osapuolet tietää ja tunnistaa etukäteen.