Oopperamusiikkia: Tuhlaajapoika ja ranskalaisen oopperan helmiä - Lappeenranta-sali 2015-01-04
Varsin vaatimaton avaus Etelä-Karjalan kulttuuritarjonnassa: Pari päivää sitten balettia Imatralla ja nyt oopperaa Lappeenrannassa. Eiköhän olisi aika rakentaa tänne kunnon oopperatalo...
Lappeenrannan laulukilpailuiden välivuosina on ollut tapana tarjota tammikuun alussa laulutaidetta vokaalimusiikin ystäville. Vuosi sitten edellisten kilpailujen miesten sarjan voittaja Aarne Pelkonen kävi ilahduttamassa Winterreisen kera. Tänään vuorossa oli naisten sarjan voittaja Eeva Hartemaa. Hän tarjoilikin aivan mahtavan ranskalaisen oopperapaketin.
Hartemaan ei tyytynyt resitaaliin, vaan toi mukanaan baritoni Petteri Lehikoisen ja tenori Ossi Jauhiaisen. Kymmensormisen orkesterin tarjosi flyygelin takaa Erkki Rännäli. Ohjelmistoon upotettujen Massenet'n Méditationin ja Debussyn Clair de lunen viulusolistina vieraili Lappeenrannan kaupunginorkesterin konserttimestari Matti Koponen.
Eeva Hartemaa oli Antti Jädertpolmin videosuunnittelun ja Matti Silvanderin lavastuksen ja puvustuksen avulla luonut oivallisen oopperakokonaisuuden. Konsertin alkupuolen täyttivät komeat kohtaukset Massenet'n Thaïs ja Bizet'n Helmenkalastajat oopperoista. Väliin oli hienosti upotettu Méditation. Thaïs on viehättänyt minua siitä lähtien kun tutustuin siihen pari vuotta sitten ja Hartemaan sopraano tuntui sopivan mainiosti roolin vaatimuksiin. Petteri Lehikoisen Athanaël soi korviini myös todella hienosti. Kun Kansallisoopperamme ottaa hienon Thaïs ohjauksensa seuraavan kerran uusintaan, voisi tätä parivaljakkoa kenties olla mielenkiintoista kuunnella myös isolla lavalla.
Konsertin loppupuolen kulmakivi oli Claude Debussyn L'enfant prodigue, eli Tuhlaajapoika. Debussy ei kutsunut Tuhlaajapoikaa oopperaksi, mutta hyvin se taipuu myös näyttömölliseksi versioksi. Juuri tällaiseen pienimuotoiseen toteutukseen oivallinen teos.
Hartemaa vastasi koko esityksen ohjauksesta. Kokonaisuus oli komea esimerkki siitä ettei nautittavan oopperaesityksen tekemiseen tarvita välttämättä valtavaa koneistoa: kolme laulajaa, kaksi soittajaa, valkokangas videoprojisointia varten, pienimuotoiset lavasteet ja asut. Siinä kaikki. Toivon että tällaisia pienimuotoisia oopperaseurueita pyörisi tässä maassa enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti