lauantai 25. lokakuuta 2025

Kannibalismin äärellä

Ooppera:  Hannu ja Kertu - Kansallisooppera 2025-10-24


© 2025 Ilkka Saastamoinen

Engelbert Humperdinckin ooppera Hannu ja Kerttu on aina ollut minulle hieman vaikea pala. Lavalta en ole esitystä ennen tätä iltaa nähnyt, toki muutaman tallenteen olen kuunnellut. Hannusta ja Kertusta muistetaan aina mainita Wagner vaikutteet, jotka tietysti toimivat normaalisti vahvana kärpäspaperina minulle, mutta kokonaisuutena teos ei ole minua sytyttänyt.

Kansallisoopperan Hannu ja Kerttu on Richard Jonesin ohjaama tuotanto kotoisin Chicagon Lyric Operasta ja sai ensi-iltansa maailmalla melkein neljännesvuosisata sitten. Ohjaus on kiertänyt ympäri oopperataloja ja on vihdoin päätynyt Helsinkiinkin. John MacFarlanen lavastus ja puvut siirtävät tapahtumat modernin oloiseen, surrealistiseen maailmaan. Visuaaliselta ilmeeltään tuotanto on aivan mukiinmenevä. Modernisointi ja surrealismi tietysti häiritsevät perinteen ihailijoita, mutta minulle menevät läpi mainiosti. Satumaailmassa sattuu ja tapahtuu.

Tarinaan riittää lähestymisnäkökulmia. Vaikka yleisön joukossa paljon lapsia olikin, niin ehkäpä Hannu ja Kerttu on kuitenkin enemmän aikuisten tarina. Libreton juonta voi allegorisoida kasvu-/aikuistumistarinana, aivan lopun uskontohenkisyys kyllä hämmentää.

Itseäni häiritsee Hannussa ja Kertussa tietty kiireisyys. Musiikki ei saa imettyä minua mukaansa, vaan osat tuntuvat olevan irrallaan toisistaan, eivätkä hengitä kohti kokonaisuutta. Toisaalta Humperdicnkin sävelkielestä kyllä aistii selkeästi ne Wagnerin henkäykset ja vaikkapa toisen näytöksen lopetus instrumentaali on kerrassaan upea.

© 2025 Ilkka Saastamoinen

Hannu ja Kerttu liittyy valitettavasti suomeksi käännettyihin librettoihin. Sinänsä Mikko Koivusalon suomennos on erinomainen ja ilahduttaa, mutta mielestäni alkuperäiskielen käyttö olisi perusteltua. Tekstiä kun joutuu välillä lukemaan tekstityksestä kuitenkin. Onkohan Suomessa esitetty ikinä Taikahuilua saksaksi?

Solistit suoriutuivat ensi-illassa hyvin. Elli Vallinoja ja Suvi Väyrynen olivat kelpo Hannu ja Kerttu. Heidän vanhempiensa roolit lauloivat Tommi Hakala ja Tuija Knihtilä. Dan Karlström oli varastaa shown noitana ja Elisaveta Rimkevitch toimi nukkumattina ja kastekeijuna. Kapellimestari Anthony Hermus olisi kenties voinut skaalata välillä hieman orkesteria alaspäin laulajien kuulumisen avustamiseksi, mutta toisaalta ne harvat instrumentaalijaksot ja tietysti alkusoitot olivatkin herkkua korville.

© 2025 Ilkka Saastamoinen

Hannu ja Kerttu on minulle edelleen hankala tapaus, siinä on paljon hyvää, mutta se lupaa enemmän kuin lunastaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti