tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post5888392464135251750..comments2023-03-07T09:57:08.226+02:00Comments on Tarkkaamo: Konserttihovin syyskauden päätöstarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-7611869824001041922012-12-17T14:02:39.143+02:002012-12-17T14:02:39.143+02:00Kiitos kommentista!
En uskaltaisi yleistää omia k...Kiitos kommentista!<br /><br />En uskaltaisi yleistää omia kokemuksiani aivan noin pitkälle. Venäjältä ja entisistä alusmaista on kuitenkin tullut monia pianisteja joista pidän. Toki soitossa on "koulukunta"-eroja, mutta kyllähän se yksilöön ja tulkintaan kuitenkin kulminoituu. Joko soitto kolahtaa tai ei.tarkkaamohttps://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-46065207644465916832012-12-17T13:22:16.358+02:002012-12-17T13:22:16.358+02:00En tiedä, personoituuko Novikoviin, mutta venäläin...En tiedä, personoituuko Novikoviin, mutta venäläinen pianonsoittotapa on aika yksioikoinen. Esim. Askhenazy soittaa lujaa-hiljaa-lujaa-hiljaa. Tuntui kuin yleisin dynamiikka, mezzoforte olisi lailla kielletty. Tuollainen suurten vaihteluiden soitto on aluksi vaikuttavaa ja mielenkiintoista, mutta koko esim. kokonaisen levyn kuunteleminen ottaa jo voimille. Sen sijaan pianista, jonka soitosta suurin osa on mezzofortea ja sen ympärille rakennetaan pianissimot ja fortet. Tällaisen konsertin kuulin esim. 1993 Jyväskylässä Janne Mertasen Chopin konsertissa, jossa jokainen kappale oli yksittäinen esitys, mutta vielä hienompaa oli se, että koko väliajallisessa konsertissa oli yksi suuri jännite. Huippukohta oli aika pian puoliajan jälkeen. En muista kappaleen nimeä, mutta se oli selvästi koko konserttiohjelman huippukohta. Siten kaikkien pitäisi osata ajatella pitkä kokonaisuuskin yhtenä jännitteenä.<br />Jukka TuohinoTohnahttps://www.blogger.com/profile/11404791683385407310noreply@blogger.com