tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post5374154427856000889..comments2023-03-07T09:57:08.226+02:00Comments on Tarkkaamo: Savonlinnan La traviatatarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-88794826240036235692013-07-21T21:19:47.216+03:002013-07-21T21:19:47.216+03:00Kyllähän Rowley nykyisessä äänessään on väärässä r...Kyllähän Rowley nykyisessä äänessään on väärässä roolissa Violettana. Kun tarvitsee mennä sen korkean C:n yli, niin ne äänet ovat turhan tiukkaan tiristettyjä. Uskoisin että äänityyppi ja roolit taitavat olla vaihtumassa tulevaisuudessa.tarkkaamohttps://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-39577448982226929962013-07-21T18:56:20.683+03:002013-07-21T18:56:20.683+03:00Näin 15.7. esityksen, jossa oli sama miehitys kuin...Näin 15.7. esityksen, jossa oli sama miehitys kuin ensi-illassa. La Traviata siirtyi mielestäni kivuttomasti nykypäivään toisin kuin moni muu ooppera. Olin tyytyväinen ohjaukseen. Lavastus sen sijaan jätti toivomisen varaa; rakennusmuovit kulissien peittona näyttivät amatöörimaisilta. Lisäksi häiritsi se, että Violetta oli ehostettu ja puvustettu niin suttuiseksi, että häntä oli vaikea mieltää Pariisin halutuimmaksi kurtisaaniksi.<br /><br />Itsekin odotin eniten Jennifer Rowleyn suoritusta, sillä aiempi esiintyminen Savonlinnan Don Giovannissa oli loistokas. Violetta ei valitettavasti onnistunut yhtä hyvin. Ensimmäisen näytöksen koloratuuriosuuksissa oli huomattavia vaikeuksia, mikä vei uskottavuutta. Loppuesityksen ajan ei voinut olla jännittämättä miten sopraano selviää vaikeista paikoista. Onneksi toinen ja kolmas näytös kuitenkin sujuivat mallikkaasti. Merkittävälle festivaalille oli selvä riski kiinnittää päärooliin solisti, joka tekee roolin ensimmäistä kertaa. Jälkiviisaana voi sanoa, että riskiä ei olisi kannattanut ottaa. Maxim Aksenov ei ollut mikään äänitykki, mutta Alfredon rooli ei mielestäni sellaista kaipaakaan. Tervettä, lyyristä tenorilaulua oli mukava kuunnella, ja laulajan poikamainen olemus sopi hyvin ohjaukseen. Marco Caria oli mies paikallaan.<br /><br />Kelpo tuotanto, joka toivottavasti palaa pian ohjelmistoon varmemman Violettan kera. Jenniferiäkin kuulisin mielelläni lisää sitten kun ylärekisteri on paremmassa kunnossa.Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/05322395662285079687noreply@blogger.com